Huh! Olipa pitkä reissu mutta mukava ...

Jos alottas alusta: Eli lähdimme viime lauantai- aamuna ajelemaan kohti Turkua jossa olisi sunnuntaina Kansainvälinen koiranäyttely. Meillä ei ollut omia koiria matkassa, mutta kasvattimme Anni (B Helmi) oli näyttelyyn menossa ja Pena oli lupautunut esittämään neidon.

Tuomarina oli  tunnetusti tiukka Matti Tuominen ja sama tuttu linjasa jatkui edelleen: Erejä ei liiemmin jaeltu ja muutenkin annettujen nauhojen väri oli skaalataan laaja.

Anni kulta sai H:n eli sinisen nauhan. No se ei saata meitä murheeseen. Sama Ihana Anni hän on tuomarin mielipiteestä huolimatta. Neito on muuten kuin ilmetty Hemmo- isä luonteeltaan ei hötkyile turhia  vaan osaa nauttia elämästä kaikessa rauhassa makoillen.

No sitten matka jatkui eli illan tullen "astuimme" laivaan ja matka kohti Svea- mammaa alkoi...

Aamun tullen ajoimme Tukholmasta Göteborgiin. Matkalla ihastelimme Upeita maisemia ja talvea joka oli kuin Suomen pitkälle edennyt kevät. Lunta ja pakkasta ei ollut missään ja lintujen laulu täytti tienoon. Ihmiset leikkelivät jo omenapuitaan kesää varten . Ja tokihan kuviakin tuli otettua.

Linnan raunio

Pellot kuin tilkkutäkki

Kalliolla Kukkulla

Saavuimme n klo 14 aikaan Göteborgiin jossa meillä oli hotelli- huone varattuna ja treffit Sannan kanssa. Pääsimme  vihdoin itse asiaan eli valkaamaan meille uutta perheenjäsentä! Olimme näet varanneet pennun Teamaidesin kennelistä ja nyt vihdoin oli lapsen aika muuttaa kotiin! Oikeammin kävi niin että neito valkkasi meidät joten keltanauhainen tyttö sai nimen Teamaidesin Rosa Rask "Lucia"

Tässä Lucia poseeraa Sannan kanssa:

Heido Sanna! Och Tack så mycket!

Tiistai aamuna matka kotiin alkaa...Eli takas Tukholmaan. Lucia on mitä helpoin matkalainen: Leikkii hieman, järsii sian korvaa, syö ja nukkuu. Vain kerran ikävä voitti ja pääsi pieni itku, mutta pian tyttö rauhottu ja köllötteli tyytyväisenä!

Laivalla neito saa kovasti Ihailijoita ja silityksiä kanssa matkustajilta ja henkilökunnalta. Suurin osa laivamatkasta vietettiin hytissä leikkien ja toisiimme tutustuen.

Hyvin nukutun yön jälkeen (lue Marika nukkui, muut leikki ja valvoi) rantaudumme Turkuun. Ja taas istuudumme autoon ja jatkamme matkaa. Tällä kertaa kotiin Viekijärvelle, Jonne saavumme illansuussa n klo 17 aikaan.

Ah autuas, vihdoin kotona! Ajokilometrejä takana vaatimattomat 2300km!

Matka oli pitkä mutta sen arvoinen; Nyt on Lucia kotona ja yhteiselo alkaa. Odotus on vihdoin päättynyt  !

                        TERVETULOA KOTIIN LUCIA!